Joulukohinaa

Lomapöhötys. Tiedättekö sen tunteen, kun ei ole useampaan päivään näyttänyt nenäänsä ulkona ja kaikki asiat tuntuu tehtävinä äärimmäisen rasittavilta. Meikäkin kotona lähtiessä kelaili, että täällä mummin luona vois tehdä vaikka rästiin jääneitä koulujuttuja. Heheheh, not. Yksinkertaisinkin asia saa aikaan vastustamatonta halua jäädä lojumaan paikoilleen. No, onneksi huomenillalla on lähtö kohti kotia ja ehkä ennen vuodenvaihdetta ehtisi muokata sen yhden kirkkohistorian esseen loppuun...

Joulu oli tänä vuonna hyvä. Tai no, enpä taida muistaa vuotta jolloin se ei olis hyvä. Sukulaisia tuli nähtyä ja jouluruokaa syötyä. Suklaata olen vetänyt kaksin käsin, kuten asiaan kuuluu. Onneksi kotona yleensä jätän konvehdit teen kanssa nautittavaksi, joten niitä ei ehkä kotiin päästyä tule mätettyä samaan tahtiin... Huomenna mummini vie minut katsomaan näytelmää "Niskavuoren nuori emäntä". En ole ikinä ollut teatterin suurin fani, meidän lukiossa teatterikäynti kuului pakollisena suunnilleen jokaiseen äidinkielen kurssiin mutta noin muuten on tullut käytyä katsomassa lähinnä teatterista kiinnostuneen mummini kanssa. Musikaalit kiinnostavat kyllä enemmän, ja tammikuussa olisi tarkoitus mennä katsomaan Shrek-musikaalia Jyväskylään. Siltikin tällaisesta rahvaanomaisemmastakin tyypistä on kiinnostavaa mennä katsomaan perinteisempää teatteria, ovathan monet merkittävät kirjailijat kirjoittaneet nimenomaan näytelmiä.

Noh, joulusta vielä sen verran että ulkomailla ymmärsin kuinka tärkeitä perinteet on mulle ja tänä vuonna oli erityisen ihanaa syödä jouluruokaa ja kuunnella joululauluja radiosta. Harmitti kun joulukirkkoon en päässyt mutta mitäpä tuosta, jouluja on toivon mukaan luvassa vielä useita. Saamani lahjat olivat tosi kivoja kanssa, erääseen lahjaan liittyen ajattelin tehdä laajemmankin postauksen lähiaikoina. Jos kameran johtoa ei tule vastaan niin teen sitten ehkä jälleen videopostauksen, kyseessä kun on homma johon visuaalinen puolikin liittyy tietyllä tasolla :D

Toivottavasti postauksen lukijoillakin oli onnistunut joulu! Itse alan henkisesti varautumaan uuden vuoden viettoon, sain järkättyä jotain mielekästä tekemistäkin UV-aatolle. Frozen, täältä tullaan taas! Toivotan kaikille oikein mahtavaa vuodenvaihdetta, olkoon 2014 lempeä teille kaikille!

Teehetki

(Tämä oli tarkoitus aloittaa taas kerran huonolaatuisella pokkarikuvalla, mutta olen hukannut kamerani johdon. Anni neuvoi lataamaan kuvat kameran muistikortilta, mutta muistikortti on pienempi kuin koneeni SD-asema, ja nyt kortti on jumissa siellä... Aina ei voi voittaa).

Opettelin juomaan teetä pari vuotta sitten. En oikeastaan tiedä mistä tapa lähti, mutta jostakin vain omaksuin tavan juoda noin kupin päivässä. Kai osasyynä on se, että koska en juo kahvia, on tee kylässä käydessä kahvin luonnollisin "korvike", ja siitä on sitten muodostunut myöhemmin rutiininomainen juoma. En ole herkkä kofeiinille eikä tee aiheuta minulle himoa tai riippuvuutta, vaan hyvin olla useamman päivän ilmankin.

Jossain sanottiin joskus aika hyvin, että teessä on jotain syvällistä. Itselleni teehetki liittyy usein iltaan, ja se on melkeinpä rituaalinomainen: teetä ei juoda kiireessä vaan kaikessa rauhassa, teetä juodessa ei tehdä töitä tai murehdita turhia vaan rentoudutaan ja tehdään jotain mukavaa. Irtoteetä paljon juovana teen valmistuskin vie oman hetkensä, joten siksi itselleni illan teehetki on pyhitetty itselleni ja omile ajatuksilleni, pahimmankin kiireen keskellä. Koreassa asuessani join teetä harvoin, sillä tarjolla oli yleensä vain maustamatonta vihreää, joka ei maistunut. Kotiin palauttua olen taas lisännyt kulutustani.

Lempiteeni on edelleen Twiningsin Lady Grey, jota sainkin uuden paketillisen Annilta joululahjaksi. Vastikään tehty teelöytö on myös "taivaalliseksi kamaksi" tituuleerattu Indiskan Strawberry Ginger Green Tea. Pääasiallisesti olen enemmän mustan teen ystäviä, mutta kyllä maustettu vihreä teekin uppoaa. Kofeiinittomia yrttijuomia en ole suuremmin kokeillut, muutenkin yksi kuppi per päivä-meiningillä nykyisetkin varastot hupenevat hitaanlaisesti, joten vähään aikaan ei uusia makuja kai tule kokeiltua. Eikä tarvitsekaan, kun hyviksi havaittujakin löytyy mukavanlaisesti.

Karkkipäivä-blogissa puhuttiin kahvin syrjäyttämästä teestä. Itse opin Koreassa juomaan kahvia ainakin jossain muodossa, mutta nykyään kahvi on useimmiten valintani ainoastaan kahvilassa jonkin erikoiskahvin muodossa. Itselleni kahvissa on jotain arkista, mutta ehkä minäkin luiskahdan joskus melkeinpä vahingossa kahvinjuojien leiriin...

Ainakin melkein retroa

Olen pariin kertaan varmaan maininnut omistavani varsin paljon CD-levyjä ja suosivani kiinteitä julkaisuja pelkän internetistä ostamisen sijaan. Pitkään aikaan minulla ei kuitenkaan ollut varsinaista CD-soitinta. Sain kuitenkin pari viikkoa sitten syntymäpäivälahjaksi Tivoli Audion soittimen, joka onkin juuri sitä, mitä CD-soittimelta haen: laadukas ja samalla esteettisesti muotoiltu. Nykyään, kun musiikkia voi hyvin kuunnella tietokoneiden kaiutinsysteemeillä, vaaditaan perinteisemmän tyylin CD-soittimelta myös näyttävyyttä ja helppokäyttöisyyttä.  Tivoli Audio tarjoaakin juuri tätä.

Tivoli Audiossa on perusominaisuuksien (eli radion ja CD-aseman) ohella mukavana lisänä myös herätyskello, johon olen itse ihan erityisesti mieltynyt. Tosin mainittakoon, että kaikki levyjen aloituskappale ei sovi herätysbiisiksi, esimerkiksi kun Kerkko Koskinen Kollektiivin Käki pärähti soimaan erään painajaisen päätteeksi nin kyllä siinä hätkähti. Sen sijaan tänään soinut Leijonakuninkaan Circle Of Life oli sen sijaan varsin miellyttävä aloitus päivälle!

Tivolin soitin ei ole mikään heppoinen sijoitus ja toivon että minun ja tämän kauniin soittimen yhteinen taival jatkuu vielä pitkään. Saa nähdä, mitkä niin hyllyjen perällä olevista CD:istä kuin uusista ostoksista tulevat käymään eniten tämän soittimen sisuksissa. Eläköön retro, eikö niinkin voisi jo sanoa?

Joulukuu

Joulukuu on hyvä kuukausi. Joku facebookissa ehti julistaa jo parhaaksikin. Mulle henkilökohtaisesti parasta tässä nimenomaisessa joulukuussa on, että en ole Koreassa. Siellä saa joulukuusta vain huonot puolet, eli kylmyyden ja pimeyden, muttei hyviä puolia eli kivoja juhlapyhiä. Kahvikaan ei ole ihan mainittavasti halvempaa kuin meilläpäin. Ihanaa tehdä jutut taas perinteiden mukaan, vaikka tietenkin tämä vuosi tulee olemaan erilainen kun vaaria ei enää ole. Uuden vuoden suunnitekmat eivät menneet ihan niin kuin tovoin. Harmittaa, mutta enköhän mä jotain vielä siihen vuodenvaihteeseenkin keksi.

Koulujutut alkavat näyttää olevan aika hyvin loppumetreillä, vaikka tänäänkin matkakorttia ladatessa havahduin vasta jälkeenpäin siihen että kouluahan on vain 2 viikkoa tämän vuoden puolella jäljellä. Yllättävän helposti sitä on taas sujahtanut akateemisen elämän pyöritykseen. Odottelen tässä tuloksia englannin sivuainekokeesta, jos vihdoin pääsisi eteenpäin tällä valitsemallani urapolulla. Tulevaisuus on hämärä ja epävarma, mutta päivä päivältä sitä vain huomaa ajan kuluvan. Kuten vaikka tässä kun vajaa viikko sitten täytin vuosia. 21 tuntuu hurjalta luvulta. Mutta toisaalta se on osoitus siitä, että vaikka päivät toistaisivat itseään niin aika kuluu ja asiat ehkä muuttuvatkin.

Joulun ohella tässä kuussa näyttäisi olevan muitakin kivoja juttuja luvassa. Ensi vuoteen tarvitaankin energiaa, sillä joululoman jälkeen alkaa taas kesätöiden armoton metsästys ja luvassa on varmaan kaikkea muutakin hermoja raastavaa. Vaan eiköhän 2014 pidä sisällään yhtä sun toista hyvääkin juttua. Mulle todettiin tässä lauantaina (kun juhlistettiin mun ja Annin synttäreitä) että "mukava huomata, että poikkeuksellisesti näet tän asian positiivisesti". Siinä tavallaan heräsin huomaamaan, että hitsi, taidan olla aika negatiivinen tapaus. Mutta se on kyllä pitänytkin ihan paikkansa varsinkin viime aikoina, jolloin olen tainnut olla usein vain pahansisuinen urputtava akka. Eilenkin julistin kovana ääneen, kuinka vaan ärsyttää ihmiset jotka vaikuttavat olevan aina onnellisia ja hyvällä tuulella :D

Eli tämmösiä terveisiä tällä kertaa!