Viime kesä oli hyvä, ja kulunut syksykään ei ole ollut yhtään hassumpi. Yliopistossa olen keskittynyt sivuaineen eli englannin opiskeluun, ja vapaa-aikaa olen viettänyt niin kuin ennenkin, lähinnä omissa oloissani luuhaten. Uutena harrastuksena olen aloittanut maalaamisen löydettyäni itselleni sopivan tekniikan (vesi- ja guassivärit). Ei minusta koskaan taiteilijaa tule, mutta yksi tärkeä asia mikä on tämän elämän aikana tullut opittua on, että asioista voi nauttia vaikka ei olisikaan niissä teknisesti hyvä. Tekemällähän sitä paranee.
Suurin ahdistuksen aihe on syksyllä ollut autokoulu, joka toivon mukaan alkaa kuitenkin nyt olla jo loppusuoralla. Olen ollut useampaan otteeseen epätoivon partaalla, sillä levoton ja hermoheikko luonteenlaatuni ei ole liikenteen kanssa kovin hyvä yhtälö. Moneen otteeseen ehdin jo katua rattiin hyppäämistä - mutta onneksi voiton kajastusta näkyy jo. Vaikka toki, ei kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa, eihän sitä tiedä mitä se inssin vastaanottaja siellä kokeessa sitten sanoo...
Ja sitten tulevat suunnitelmat? Keväällä jatkan koulujuttujen parissa. Englanninopinnoista pitäisi useampi pakollinen kurssi suorittaa, ja myöskin tehdä kandidaatintutkinto. Kuten kaikista vähänkin isommista koulujutuista, olen kandin suhteen potenut juurikin tänään jonkintasoista uskonpuutetta ja ahdistusta. Eihän mulla ole edes mitään hajua mistä aloittaa koko jutun...! Hyvä kun olen aiheen keksinyt. Pakko vaan lohduttautua sillä että olen ennenkin osannut selviytyä näistä jutuista. Mulle vaan luonnollinen tapa reagoida kaikkeen on vetää eka hirveät kilarit ja lopulta todetta että ei muuten ollut hermoromahduksen arvoista... :D
Kesällä haluan samoihin hommiin kuin viimeksikin. Työ ei ollut todellakaan aina herkkua, työpäivät olivat pitkiä ja fyysisesti raskaita, mutta minusta olisi niin helppoa ettei tarvitsisi lähteä työpaikkahakuun jälleen kerran... Ja viihdyin kuitenkin viime kesän töissä pääasiallisesti oikein hyvin, joten en ole ollenkaan pahoillani samaan paikkaan palaamisesta. Ensi syksyksi taasen olisi tavoitteena lähteä pariksi kuukaudeksi vaihtoon. Minulle on englanninopiskelun myötä valjennut, että jänittän hirveästi esiintymistä englanniksi. Suomeksi osaan esiintyä ihan hyvin, mutta englanniksi puhuminen jännittää aivan kamalasti. Pelkään sekoavani sanoissa ja tuntuu siltä kuin ääntäminen olisi tosi tönkköä ja kömpelöä. Siksipä tavoitteena olisi lähteä Erasmus-vaihtoon joko Iso-Britanniaan tai Irlantiin, jossa kieltä pääsisi käyttämään ihan natiivien puhujien kanssa. Tiedän jo vapaaehtoisvuoden perusteella, että vuodeksi en haluaisi pois lähteä, mutta neljän tai viiden kuukauden vaihto lienee ihan passeli minulle.
Minusta on ihanaa tehdä suunnitelmia tulevaisuutta varten! En kaipaa elämääni spontaaniutta tai jatkuvaa hehkutusta. Tuntuu siltä, että kun suuret linjat ovat valmiiksi selvillä, niin on helpompi elää elämäänsä hetkessä. Kaiken autokoulu- ja yliopistokiukunkin keskellä elämä on näyttäytynyt minulle hyvin antoisana, ja siitä fiiliksestä on hyvä heittäytyä tulevaan vuoteen!
