Syksyfiilistelyä

Jaahas, videopostauksen julkasu ei mennyt ihan niin kuin elokuvissa, ilmesesti unohdin hoitaa jonkun homman ton tokan videon kanssa ja sitä ei pystynyt katsomaan, tovittavasti toimii nyt! Omalla koneella kun se näkyi katseltavissa, mutta kaverit väittivät kaikkea muuta.

Ihana, kamala syksy on täällä! Ohuet 40 denierin sukkikset on vaihdettu villasekoite- ynnä muihin sääsukkahousuihin ja ballerinatkin olisi aika korvata nilkkureilla. Nilkkurit ja saappaat ovat parhautta. Sanoisin että syys- ja talvipukeutuminen on välineurheilua ja itse olen jo saanut hankittua varsin aikuismaisen arsenaalin pukimistoa: on ohut takki alkusyksyn ja loppukevään viileyteen, paksumpi takki ensimmäisten pakkasasteiden koettaessa ja upouusi pirtsakan pinkki untuvatakki paukkupakkasille. Sanon vaan, että bring it on talvi!

Olen aina muutenkin pitänyt syksyä jotenkin miellyttävimpänä vuodenaikana, silloin olen kaikista tuotteliain ja yleensä myös iloisin, vaikka hiljalleen etenevä kylmyys ja pimeys ovat omalla tavallaan raskaita, on syksyssä ollut aina jotain lohduttavaa ja suomalaiseen melankoliseen mielenmaisemaani vetoavaa. Olenhan syntynytkin loppusyksystä! Tänä syksynä yritän tsempata englannin filologian sivuainekokeeseen, että saisin jonkun kontrollin näihin opintoihinikin, hm!

Asiasta kolmanteen, minulla on ollut käynnissä shampookokeilu. Omistan erittäin rasvaisen hiustyypin, ja oikeastaan shampoosta huolimatta lopputulos on aina se, että jos pesen hiukset maanantaiaamuna, ovat haituvat tiistaina viimeistään illasta jo rasvaiset jälleen. Vaikka olen vuosien myötä opetellut hyväksymään tämän tosiasian (ja nyt on pakko sanoa jokaiselle "sun tukka rasvoittuu nopeasti koska peset sitä niin usein, harvenna pesuväliä"-näsäviisastelijalle, että tukan rasvoittumisessa ei ole ollut eroa siihen nähden, pesenkö sen joka päivä vai joka toinen, ja kaiken lisäksi yrittäkää olla itse pesemättä tukkaanne kun näytätte siltä että päähänne on kaadettu pannullinen paistinrasvaa), niin joskus innostun kokeilemaan erilaisia rasvaiselle tukalle räätälöityjä pesutuotteita.

Uusin kokeiluni on Lushin palashampoo, rasvoittuville hiuksille suunnattu Jumping Juniper. Toisin kuin luonnonkosmetiikan palashampoissa, Lushin mötikkä sisältää kyllä pääasiallisesti natriumlayryylisulfaattia, joka on tavallistenkin shampoiden ja muiden pesulitkujen se pesevä ainesosa. Itse en kyllä usko tähän päänahkaan edes muun tehoavan. Tuon ohella palanen koostuu pääasiassa luonnollisista öljyistä, joihin luvataan shampoon rauhoittavan ominaisuuksienkin perustuvan. Mikään ihmetuote, jonka avulla voisin pestä hiukset joka kolmas päivä, tämä ei tietenkään ole, mutta muuten oikein mukava tuttavuus kaikin puolin. Ensinnäkin jos tykkää vaahtoavuudesta, niin tämä kyllä vaahtoaa! Lisäksi uskon että tuotteessa olevat öljyt tekevät hiuksista hieman paremmin selviävät pesun jälkeen, vaikka käytänkin toki myös hoitoainetta. Lush lupailee oikein säilytetylle tuotteelle hyvää riittoisuutta, toivotaan että shampoo lunastaa lupauksensa siinäkin.

Toinen onnestunut hiusaiheinen ostos on ollut Tigeristä löytynyt suihkumyssy! Myssyn avulla voi antaa hoitoaineiden ja hiusnaamioiden vaikutaa rauhassa samalla kun haahuilee itse ympäriinsä. Lisäksi se päässä voi olla elävä muinaisjäänne jostain tuolta vuosisatojen takaa :D

Pitänee vielä mainita, että toistaiseksi blogin edestäänkin kyseenalainen kuva-anti tulee kärsimään entisestään, sillä Windows 8sissa ei ole sellaista kätevää helppoa kuvanmuokkausominaisuutta kuin seiskassa, ja joudun väkertämään kuvia Paint Shop Pro 9:llä, jonka käyttöoppaaseen en ole tutustunut ihan kovin huolellisesti. Tehdään ja opitaan, ei kai tässä muukaan auta.

Viisi meikkipohjaa ja yksi sivellin

Osa 1

GEDV0001 by Kara0kara

Osa 2

GEDV0002 by Kara0kara

Kyllä, olen aivan vakuuttunut että haluatte katsoa puoli tuntia meikämimmiä horisemassa omistamistaan meikkipohjista. Ja sitä tässä on nyt luvassa. En ole editoinut videoita mitenkään, joten miettimistauot, aivokatkot ja muut älyttömyydet sisältyvät pakettiin. Kokeilin tota videokameraa ekoja kertoja, ja opin nytten että läheltä kaikki näyttää blurrattuna ja muutenkin kuvailuhommat olisi fiksuinta hoitaa luonnonvalossa. Oh well.

Laitan vielä lyhyet yhteenvedot esiteltyjen meikkipohjien hyvistä puolista, jos joku ei nyt vaikka jaksa katsoa tota puolen tunnin istuntoa.

Lancome Teint Miracle: Ylellinen, peittävä mutta silti kosteuttava, jättää erinomaisen pinnan
Missha Perfect Cover BB: Peittävä muttei kuivattava, hyvä pysyvys, korkea SK, loistava hinta-laatusuhde
Nature Republic Super Origin BB: Vedenkestävä, ok peittävyys, korkea SK, pysyy hyvin
Sensai Total Finish: Meikkipuuteriksi hienojakoinen ja kauniisti levittyvä, mattainen ja pysyvä
Lumene CC Cream: Kaunis pinta, tavallista korkeampi SK, meikkipuuterin kanssa sopii epäpuhtaammallekin iholle.

Ja kuten videossakin sanottiin, omista meikkipohjasuosikeista saa ihan luvalla avautua, ne kun kiinnostavat meikäläistäkin kosmetiikan maailmassa kaikista eniten!

Hyvää sunnuntain jatkoa, mun suunnitelmissa on syödä kaksin käsin kiinalaista ja karkkia ja pannukakkua datailun ohella, eli toisin sanoen elää kuin pellossa. Eläkää tekin.

Randomhöpinät vol. 1

Sitä tiedostaa olevansa jollain tavalla oikealla alalla, kun kouluun palaaminen on enemmän tai vähemmän positiivinen kokemus. Aihepiirit tuntuvat kiinnostavilta ja opiskelu mielekkäältä. Teologian opiskelussa ehkä kaikista mukavinta on, että se on oikeasti tosi laaja-alaista, ja vaikka jokin osa-alue (kuten vaikka mun kohdalla uskontotiede) ei nappaisi niin toinen voi iskeä sitäkin lujempaa.

Oli tässä vähän mutkiakin matkassa. Ekan päivän jälkeen mulle iski totaalinen uskonpuute, tajusin että mun ois pitäny aloittaa sivuaineopinnot jo tässä syksyllä mutta ei ole sivuainetta tai mitään :D Eksistentiaalisen tyhjiön jälkeen eksyin hetkeksi yliopiston intranettiin ja tutkintorakenteita ynnä muita juttuja tarkasteltuani sain aikaan varsin hyvän toimintasuunnitelman. Kyllä mieliala vaan kohosi kun on jokin suunnitelma, uskokaa pois!

Letkeää ollut tämä elämä, tietynlaisesta pysähtyneisyydestäkin voisi puhua aina välillä. Kesä sen kun jatkuu vaikka syksynkin kirpeys tuntuu jo nenässä. Mulla on ilmassa tiettyä haikeutta, sellaista että ei oikein tiedä, miten tätä elämää lähtisi rakentamaan. Etelä-Koreassa asuessani huomasin jotenkin aivan uudella tasolla, kuinka epävarma olen itsestäni. Kyseenalaistan koko ajan valintojeni oikeutta ja kysyn itseltäni, tuntuuko tämä varmasti nyt minusta hyvältä? Ja ehkä se mikä minua vaivaa eniten, on kysymys, että kuuluuko minun elää näin. Joka on hölmöä, sillä aika paljon me päätämme siitä itse, miten meidän kuuluu elää.

Oi sitä iloa kun saa postista tiedotteen, että on saapunut paketti. Sitten tajuat, että se onkin itse lähettämäsi. Koreasta lähettämäni loputkin tavarat tulivat kotiin. Hyvä ajoitus, sillä olin laittanut sinne kaikki syysvaatteeni, ja nyt ne ehtivät vielä käyttöön ennen pakkasia! Muuten sisältö oli lähinnä kirjoja ja kirjepaperia, sekä se valtava määrä pikku näytteitä, mitä korealaisista kosmetiikkakaupoista saa aina mukaansa. Näytteet ovat ihania! Säästin tietysti jokaisen.

Huomenna olisi tarkoitus käydä morjestamassa meidän mummoa. Ensi viikolla olisi ohjelmassa eduskuntatalovisiittiä, hammaslääkärikäyntiä ja kaverin tolkien-aiheisia bileitä. Mä myös aion tehdä postauksen - nimittäin videopostauksen.  Koska te kaikki rakastatte mun naamaa, tietenkin.

Saatanan fitness

Joistain asioista ihmiset eivät sitten kyllästy kohkaamaan. Esimerkkeinä mainittakoon vaikka VR, hallitus ja ruoka. Siinä missä kaksi ensimmäistä on jossain määrin koko kansakunstaa koskettavia asioita, kolmannen kanssa lähestytään jo jotain yleismaailmallista ja samalla hyvin henkilökohtaista. Mitä on rakkaus ruokaan? Mitä on rakkaus omaa kehoaan kohtaan? Sellaisia asioita mietin tässä usein kun törmään ympärillämme olevaan mediaan, erityisesti sosiaaliseen sellaiseen, joka pursuaa fitnessliikkeitä ja laihdutusvinkkejä.

Pyrkimisessä esimerkiksi lihasikkaaseen kehoon tai proteiinipitoiseen ruokavalioon ei ole tietenkään mitään pahaa. Mutta itseäni vähän häiritsee, kuinka fitness-intoilijat mainostavat elämäntapansa ehdotonta terveyttä ja helposti heidän asenteestaan kuultaa pieni ylemmyydentuntokin. Blogataan maitorahka-aterioista ja kuvaillaan vatsalihaksia. Mutta mitä ovat "terveelliset elämäntavat"? Pitäisikö terveyden nimissä henkilön, joka rakastaa pastaa ja jäätelöä, siirtyä johonkin proteiiniruokavalioon? Onko omasta mielestään nautinnollisesta ruuasta luopuminen kokonaisvaltaista terveyttä edistävää? (Enkä nyt väitä etteikö joku voisi olla oikeasti hulluna raejuustoon, mutta aika monet eivät ole.)

Ruokaan liittyvät suositukset elävät ja muuttuvat, mutta sellaista termiä kuin "kohtuus" ei ole toistaiseksi leimattu epäterveelliseksi. On ihan okei pitää joskus herkkupäivä, tai syödä vaikka voista ja vehnäjauhoista pyöräytetyn pullan kahvin kaverina. En nyt yritä väittää, etteikö terveellinen ruoka voisi olla hyvää tai pitää kontrolloidun ruokavalion noudattajia turhanpäiväisinä tiukkapipoina, mutta haluaisin esittää vienon toiveen, että ruokavaliosta voitaisiin tehdä vähän pienempi numero. Terveys kun ei ole vain miinuspuolella oleva rasvaprosentti ja iso haba, vaan myös sitä että nautitaan elämästä eikä stressata siitä, tuliko nyt syötyä vähän liikaa hiilareita.

Ikään kuin vastareaktiona fitness-intoilullamme perustimme ystäväni Annin kanssa eräänlaisen vastakkaisen koulukunnan, jonka nimesimme kauniisti fitness-satanismiksi. Idea on yksinkertainen: fitness-satanistit tukkivat sosiaalisen median kuvilla kaikesta kaloripitoisesta ravinnosta, jota he nauttivat häpeilemättä. Koska kerranhan sitä tässä vaan eletään. Ja elämästä ja ruuasta nauttiminen on terveellistä.

Fitness-satanismia voi ihailla instagramtileillä @kirinsara (eli minä) ja @rautane. Mun lisäämät kuvat on myös liitetty tätä postausta kaunistamaan.

Paljon melua puhelimesta

Minä en ole puhelinhifistely-ihmisiä, ennen Etelä-Koreaan menoa minulla oli semiälykäs kosketusnäyttöinen puhelin ja Koreassakin älypuhelimeni oli varsin arkinen LG:n älyluuri. Kotiin päästyäni yritin selvitä veljeni vanhalla iPhone 3G:llä (josta lähinnä kaipaan tuttavallista lempinimeä iPuhelin), mutta koska sovellukset eivät toimi vanhemmissa malleissa ja ylipäätään omenaluurin köykäisyys oli niin masentava juttu, että hankin sitten uuden puhelimen.

Vaatimuksia ei ollut hirveästi mutta ne olivat tiukat: 1) android-käyttis 2) tarpeeksi pieni mun alimittaiseen kääpiökäteeni 3) suhteellisen uusi malli 4) etukamera, koska haluan siedettäviä kuvia itsestäni sosiaaliseen mediaan. Voisin huijata päätyneeni Samsungin uuden lippulaivamallin Samsun Galaxy S 4:n miniversioon pitkällisen pohdinnan tuloksena, mutta kuten kunnon kermaperseporvaritytön kuuluu, jätin ajatustyön lähinnä isin harteille, ja hän ehdotti minulle tätä näppärää pikku kaunotarta. Mikäpä siinä, totesin kun en noista älypuhelimista niin paljoa ymmärrä. Pääasia kun on että voin soittaa ihmisille ja pääsen tumblriin 3g-verkon avulla tilanteissa, joissa minun en kuuluisi siellä olla. Mutta onhan se hieno.

Samsung Galaxy S4 Mini ei ole vain pikkukätisille ja pikkusieluisille pikkuprinsessoille suunnattu pikkuversio tavis-S4:sesta, vaan sen ominaisuuksia on toki myös karsittu originaaliversioon nähde. Karsinta näkyy myös hinnassa, ja tämän vuoksi Mini sopii oivasti meillä joiden ei tarvitse hifistellä kaikista monimutkaisimmilla vempeleillä mutta eivät myöskään tahdo tyytyä ikivanhoihin malleihin. Mini on kevyt ja sleekki, ja vaikka esimerkiksi tallennustilan vähyys alkaa ihan varmasti jossain vaiheessa kaivelemaan, olen itse ainakin tällä hetkellä oikein tyytyväinen tähän pieneen korealaiseen.

Olen tehnyt luurista enemmän oman näköistä esimerkiksi ostamalla nuo Samsungin omat kuoret eräässä lempivärissäni ja vaihtanut taustakuvan nykyisiä OTP-mieltymyksiä vastaavaksi. Olen tässä vaivannut päätäni sopivalla soittoäänivalinnalla, ja päätynyt Owl Cityn Deer In The Headlights - kappaleeseen. Soittoääni on kuulkaa tärkeämpi juttu kuin aluksi uskoisi. Se kun saattaa olla monille ainoa katsaus musiikkimakuunne. Ja miettikää millaisen inhoreaktiot jotkut klassiset soittoäänibiisit voivat saavat aikaan kanssaihmisissä. Kyllä, viittaan juuri sinuun, Nokia Tune.