Paljon melua puhelimesta

Minä en ole puhelinhifistely-ihmisiä, ennen Etelä-Koreaan menoa minulla oli semiälykäs kosketusnäyttöinen puhelin ja Koreassakin älypuhelimeni oli varsin arkinen LG:n älyluuri. Kotiin päästyäni yritin selvitä veljeni vanhalla iPhone 3G:llä (josta lähinnä kaipaan tuttavallista lempinimeä iPuhelin), mutta koska sovellukset eivät toimi vanhemmissa malleissa ja ylipäätään omenaluurin köykäisyys oli niin masentava juttu, että hankin sitten uuden puhelimen.

Vaatimuksia ei ollut hirveästi mutta ne olivat tiukat: 1) android-käyttis 2) tarpeeksi pieni mun alimittaiseen kääpiökäteeni 3) suhteellisen uusi malli 4) etukamera, koska haluan siedettäviä kuvia itsestäni sosiaaliseen mediaan. Voisin huijata päätyneeni Samsungin uuden lippulaivamallin Samsun Galaxy S 4:n miniversioon pitkällisen pohdinnan tuloksena, mutta kuten kunnon kermaperseporvaritytön kuuluu, jätin ajatustyön lähinnä isin harteille, ja hän ehdotti minulle tätä näppärää pikku kaunotarta. Mikäpä siinä, totesin kun en noista älypuhelimista niin paljoa ymmärrä. Pääasia kun on että voin soittaa ihmisille ja pääsen tumblriin 3g-verkon avulla tilanteissa, joissa minun en kuuluisi siellä olla. Mutta onhan se hieno.

Samsung Galaxy S4 Mini ei ole vain pikkukätisille ja pikkusieluisille pikkuprinsessoille suunnattu pikkuversio tavis-S4:sesta, vaan sen ominaisuuksia on toki myös karsittu originaaliversioon nähde. Karsinta näkyy myös hinnassa, ja tämän vuoksi Mini sopii oivasti meillä joiden ei tarvitse hifistellä kaikista monimutkaisimmilla vempeleillä mutta eivät myöskään tahdo tyytyä ikivanhoihin malleihin. Mini on kevyt ja sleekki, ja vaikka esimerkiksi tallennustilan vähyys alkaa ihan varmasti jossain vaiheessa kaivelemaan, olen itse ainakin tällä hetkellä oikein tyytyväinen tähän pieneen korealaiseen.

Olen tehnyt luurista enemmän oman näköistä esimerkiksi ostamalla nuo Samsungin omat kuoret eräässä lempivärissäni ja vaihtanut taustakuvan nykyisiä OTP-mieltymyksiä vastaavaksi. Olen tässä vaivannut päätäni sopivalla soittoäänivalinnalla, ja päätynyt Owl Cityn Deer In The Headlights - kappaleeseen. Soittoääni on kuulkaa tärkeämpi juttu kuin aluksi uskoisi. Se kun saattaa olla monille ainoa katsaus musiikkimakuunne. Ja miettikää millaisen inhoreaktiot jotkut klassiset soittoäänibiisit voivat saavat aikaan kanssaihmisissä. Kyllä, viittaan juuri sinuun, Nokia Tune.