lauantai 21. joulukuuta 2013

Teehetki

(Tämä oli tarkoitus aloittaa taas kerran huonolaatuisella pokkarikuvalla, mutta olen hukannut kamerani johdon. Anni neuvoi lataamaan kuvat kameran muistikortilta, mutta muistikortti on pienempi kuin koneeni SD-asema, ja nyt kortti on jumissa siellä... Aina ei voi voittaa).

Opettelin juomaan teetä pari vuotta sitten. En oikeastaan tiedä mistä tapa lähti, mutta jostakin vain omaksuin tavan juoda noin kupin päivässä. Kai osasyynä on se, että koska en juo kahvia, on tee kylässä käydessä kahvin luonnollisin "korvike", ja siitä on sitten muodostunut myöhemmin rutiininomainen juoma. En ole herkkä kofeiinille eikä tee aiheuta minulle himoa tai riippuvuutta, vaan hyvin olla useamman päivän ilmankin.

Jossain sanottiin joskus aika hyvin, että teessä on jotain syvällistä. Itselleni teehetki liittyy usein iltaan, ja se on melkeinpä rituaalinomainen: teetä ei juoda kiireessä vaan kaikessa rauhassa, teetä juodessa ei tehdä töitä tai murehdita turhia vaan rentoudutaan ja tehdään jotain mukavaa. Irtoteetä paljon juovana teen valmistuskin vie oman hetkensä, joten siksi itselleni illan teehetki on pyhitetty itselleni ja omile ajatuksilleni, pahimmankin kiireen keskellä. Koreassa asuessani join teetä harvoin, sillä tarjolla oli yleensä vain maustamatonta vihreää, joka ei maistunut. Kotiin palauttua olen taas lisännyt kulutustani.

Lempiteeni on edelleen Twiningsin Lady Grey, jota sainkin uuden paketillisen Annilta joululahjaksi. Vastikään tehty teelöytö on myös "taivaalliseksi kamaksi" tituuleerattu Indiskan Strawberry Ginger Green Tea. Pääasiallisesti olen enemmän mustan teen ystäviä, mutta kyllä maustettu vihreä teekin uppoaa. Kofeiinittomia yrttijuomia en ole suuremmin kokeillut, muutenkin yksi kuppi per päivä-meiningillä nykyisetkin varastot hupenevat hitaanlaisesti, joten vähään aikaan ei uusia makuja kai tule kokeiltua. Eikä tarvitsekaan, kun hyviksi havaittujakin löytyy mukavanlaisesti.

Karkkipäivä-blogissa puhuttiin kahvin syrjäyttämästä teestä. Itse opin Koreassa juomaan kahvia ainakin jossain muodossa, mutta nykyään kahvi on useimmiten valintani ainoastaan kahvilassa jonkin erikoiskahvin muodossa. Itselleni kahvissa on jotain arkista, mutta ehkä minäkin luiskahdan joskus melkeinpä vahingossa kahvinjuojien leiriin...


2 kommenttia:

  1. Minä en "vieläkään ole oppinut juomaan" kahvia, kuten sukulaiset usein kyläillessä päivittelee, mutta teestä pidän kyllä. Talvisin tulee juotua montakin kuppia päivässä. Irtoteetä en ole juuri kokeillut, lemppareikseni ovat nousseet Clipperin teet. Merkillä on vaikka mitä erimakuista ja -tyyppistä teetä, itse olen tykkäillyt ihanan vadelmaisesta Raspberry leafistä sekä sopivan appelsiinisesta White tea with orangesta. Voi kyllä olla että myös teepakkausten kaunis ulkonäkö vaikuttaa mielipiteeseeni, tykkään kaikesta kauniista. :)

    Kahviloissa käydessä käy kyllä usein kahvinjuojia kateeksi, kun tarjolla on vaikka mitä ihanalta kuulostavia erikoiskahveja. Teenjuojille taas on monesti tarjolla kuumaa vettä ja tympeä valikoima teepusseja, onneksi silloin voi valita myös kaakaon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, tuota samaa saa itsekin ainakin vähän vanhemmilta sukulaisilta kuulla, vaikka joskus kohteliaisuudesta kupin kahvia saatan juodakin. Clipperillä on tosi makeen näköiset teepakkaukset, itsekin haluisin kyseisen lafkan teetä kokeilla. Suosituksistasi on hyvä lähteä!

      Kyllä, kahvilakulttuuri on meilläpäin selvästi suunnattu kahvinjuojille, joka on toki aika tylsää. Onneksi ainakin täällä pääkaupunkiseudulla löytyy pari ihan teehuonettakin :)

      Poista