Tiedättekö mikä on parasta keväässä? No se kun herätessä on ihan pirteänä kaiken valon takia! Mä olen viime aikoina jotenkin ollut erityisen tietoinen omasta herkkäunisuudestani, viime aikoina on ollut vaikea saada unta jos joku meluaa tms. Vähän jo huoletuttaa että kun muutan omilleni niin mitenköhän pystyn nukkumaan kerrostaloasunnossa... Ehkä korvatulppien käyttöön pitäisi alkaa totuttelemaan jo nyt. Helpointa tietysti olisi jos kaikki ihmiset noudattaisivat samoja unirytmejä, mutta valitettavasti emme elä ideaalimaailmassa.
Olen viettänyt elämääni koulujuttujen kanssa touhuten, viime aikoina paljolti Novum Testamentum Graecen ja Septuagintan välissä työstäen eksegeettistä analyysiä 1. Tessalonikalaiskirjeestä. Nyt tuo homma on kuitenkin saatu ainakin väliaikasesti päätökseen ja ehtii keskittyä muiden kurssien töihin. Eipä koulua olekaan jäljellä kuin yksi kuukausi, josta viikko tuhrautuu onneksi pääsiäislomaan. Ja sitten alkaakin työt! En voi sanoin kuvata kuinka paljon henkistä tyydytystä sain kesätyöpaikan löytämisestä. Vaikka toki, koska olen pieni stressipesäke niin työjutut ovat tuoneet omat murheensa, mutta sehän kuuluu asiaan.
Kesällä voisikin olla hyvä aika yrittää elää niin sanotusti päivä kerrallaan. Kuten olen varmaan maininnutkin, niin murehdin jatkuvasti tulevaisuudesta: miten voisin toimia niin, että tulevaisuus olisi mahdollisimman otollinen. Entä mikä olisi järkevää? Tykkään järjestellä ja suunnitella tekemiseni tarkkaan, ja siksi tulevaisuus on niin sanotusti aina mielessä, eikä se katoa sieltä vain hokemalla carpe diem. Eikä kaikkien varmaan kuulukaan elää hetkessä, ei kai tämä maailma pyörisi minnekään jos kaikki vaan viis veisaisivat huomisesta. Mutta kesällä voisi ainakin hetkeksi leikkiä lopettavansa yhteiskunnan tukipilarina olemisen ja olla vain. Tein tänään jo yhden päätöksen ensi syksyn varalta, toivon mukaan se päätös tulee tuomaan jotain hyvää elämääni.
Muita tälle viikolle sattuneita huomioita: Olen ilmeisesti allerginen sitrushedelmille. Minua ovat vaivanneet pienimuotoiset ongelmat ruuansulatuksen suhteen, ja vaikka aikaisemmin diagnosoin ongelmat laktoosi-intoleranssiksi niin nyt lempijuomani eli Tropicanan appelsiinimehu on pääsyyllinen. Harmittaa jos sitrushedelmistä pitää pääosaksi luopua, mutta kyllä tuo on parempi kuin jos oireet olisivat johtuneet esim. keliakiasta... Lisäksi mulla on ollut tosi kultturelli fiilis. Ruotsinope käski mennä kirkkokonserttiin peruuntuvien tuntien takia viikonloppuna, ja ensi viikollakin olen menossa teatteriin ja konserttiin. Minä, joka en koskaan käy missään! Ainakaan melkein.
Kamera on rikki, ja muutenkin suurin osa kuvista tässä blogissa on täysin merkityksettömiä - taidan suosiolla keskittyä kirjoitteluun. Sen sijaan laitan vähän musiikkia:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti