Jäätävä mökkimatka

En ole ollut kunnolla mökkeilemässä pariin vuoteen, sillä kesätöiden takia kesälomailu on ollut vähän epävarma juttu. Tänä vuonna landeiluun oli kuitenkin mahdollisuus, joten kannatti ottaa kaikki irti. Säät eivät suosineet mökkeilyä (en edes muista koska olisin kesällä hytissyt kylmästä pitkähihainenkin päällä) mutta olosuhteet olivat muuten suotuisat, sukulaisia ja tuttavia paljon, hyttysiä ei yhtään.

Yhden päivän ohjelmana oli käydä Joensuussa tapaamassa Besteä, Sain sain tiivistetyn esittelyn Joensuun keskustaan, joka olikin hyvä koska olin ekaa kertaa vierailemassa niillä tietämillä. Beste muuten suhtautui tosi skeptisesti siihen ajatukseen, että osaisin mukamas pitää jotain tosi asiallista ja aiheessaan pysyvää blogia. Hei ihan oikeesti, en mä nyt niin toivoton tapaus ole!

Mökille oli toki vähän outoa mennä ilman keväällä poisnukkunutta vaaria, ja välillä melankolia tuntui ihan luissa ja ytimissä sen takia. On erikoista joutua tekemään samoja vanhoja juttuja vaikka joku puuttuu. Ylläoleva kuva ei kuitenkaan kuvaa melankolista mietiskeluhetkeä, vaan luultavasti mielessäni on joku kepponen jonka voisin tehdä Paulalle. Meillä oli kuvaussessio nimeltä "Viidakon tähtöset", joka kertoo ehkä kaiken olennaisen...

Tunsin itseni eilen tosi aikuiseksi kun menin pankkiin hoitamaan raha-asioita. Kuuntelin huuli pyöreänä kun pankkineuvoja selitti minulle ASP-tilistä ja säästösopimuksista ja jouduin myöntämään että asuntolainoihin liittyvä käsitteistö on vähän hakusessa. (Oikeastaan mä saan kauhunväristyksiä jo sanasta "laina".) Pankissa käynti nosti varmasti aikuisuuspisteitä, mutta illalla asioiden todellinen tila tuli kyllä ilmi kun väitin kivenkovaa että hampaani on mätä kun se on eri värinen kuin muut....

Jos luulette, että otin nämä kuvat itse, erehdytte. Kummastakin kuvasta iso kiitos Paulalle.

No, I'm not.

Mulla on ollut blogeja ennenkin, ja yritystä sitäkin enemmän. Edelliset blogini ovat kärsineet aika lailla siitä, että olen vähän sitä-ja-tätä -tyyppi: en osaa päättää haluanko kirjoittaa elämästäni, kosmetiikasta vai siitä epämääräisestä ajatusten mössöstä joka pyörii pääni sisässä. Näin jälkikäteen ajateltuna en ole tainnut olla ihan tarpeeksi kypsä blogin pitämiseen. Niinpä, nyt ulkomailla vietetyltä vuodelta palattuani, ajattelin että on aika tehdä aikuisemaisempi blogi. Joten tässä sitä nyt ollaan. Aivan uutuuttaan hohtava blogi! Toisaalta nyt fiilis on vähän niin kuin "onhan se hieno mutta mitä sillä sitten tehdään?"

Enimmäkseen ajattelin horista lähinnä kaikesta itseäni kiinnostavasta ja arvioida kiinnostuksen kohteideni aikuismaisuutta. Kun sitä nyt kerta ollaan jo kakskymppisiä ja ah, niin aikuisia. Tai ainakin olisi korkea aika olla. Siis, olkoon aikuistuminen nyt tämän vuoden projekti. Eli siis aikuismaisia juttuja. Ja ehkä vähän valokuvia. Vaikka musta ei oo koskaan valokuvaajaksi eikä tästä blogista kuvapainotteiseksi mediaksi, niin voisihan sitä edes yrittää. Kun ei mun jutut nyt niin mielenkiintoisia pelkässä tekstimuodossa ole :D

Olen siis Sara, kotona asuva 20-vuotias vanhapiika-to-be, yliopistolla luuhaan toisinaan ja aika paljon  kotonakin. Tykkään jauhaa kosmetiikasta, CD-levyistä ja animoiduista elokuvista. Vietin juuri kuluneet 11 kuukautta Etelä-Koreassa vapaaehtoistyössä, ja nyt tällä hetkellä mun jututkin alkaa helposti "silloin kun olin Koreassa..." Toivotaan että vastaisuudessa saisin kehiteltyä muitakin stooreja. Ja että tämä blogi ei lässähtäisi niin kuin ne kaikki edelliset.