Yhden päivän ohjelmana oli käydä Joensuussa tapaamassa Besteä, Sain sain tiivistetyn esittelyn Joensuun keskustaan, joka olikin hyvä koska olin ekaa kertaa vierailemassa niillä tietämillä. Beste muuten suhtautui tosi skeptisesti siihen ajatukseen, että osaisin mukamas pitää jotain tosi asiallista ja aiheessaan pysyvää blogia. Hei ihan oikeesti, en mä nyt niin toivoton tapaus ole!
Mökille oli toki vähän outoa mennä ilman keväällä poisnukkunutta vaaria, ja välillä melankolia tuntui ihan luissa ja ytimissä sen takia. On erikoista joutua tekemään samoja vanhoja juttuja vaikka joku puuttuu. Ylläoleva kuva ei kuitenkaan kuvaa melankolista mietiskeluhetkeä, vaan luultavasti mielessäni on joku kepponen jonka voisin tehdä Paulalle. Meillä oli kuvaussessio nimeltä "Viidakon tähtöset", joka kertoo ehkä kaiken olennaisen...
Tunsin itseni eilen tosi aikuiseksi kun menin pankkiin hoitamaan raha-asioita. Kuuntelin huuli pyöreänä kun pankkineuvoja selitti minulle ASP-tilistä ja säästösopimuksista ja jouduin myöntämään että asuntolainoihin liittyvä käsitteistö on vähän hakusessa. (Oikeastaan mä saan kauhunväristyksiä jo sanasta "laina".) Pankissa käynti nosti varmasti aikuisuuspisteitä, mutta illalla asioiden todellinen tila tuli kyllä ilmi kun väitin kivenkovaa että hampaani on mätä kun se on eri värinen kuin muut....
Jos luulette, että otin nämä kuvat itse, erehdytte. Kummastakin kuvasta iso kiitos Paulalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti