Kahdet synttärit ja yksi poliisi

Yllättäen se kesä kuluu kun on jotain tekemistä. Karjalaan suuntautuneen mökkireissun jälkeen seurasi noin viikon mittainen kotihengailu, johon sain yllättäen mahdutettua kavereidenkin kanssa miittailua. Esimerkiksi Anni pyysi meikäläisen mestoilleen perehdyttämään hänet bassonsoiton mysteereihin. En ehkä ollut ihan oikea henkilö hommaan, sillä soittotyylini on sama kuin vanhalla kunnon Sid Viciousilla: asenne korvaa taidot. Mukavaa kuitenkin oli, ja sain vastapalvelukseksi hyvää ruokaa, uuden lempisanan "kesseli" ja hauskoja juttuja vietäväksi seuraavana päiävänä tavattavalle synttärisankarille.

Torstaina suuntasin nokan kohti Mansea ja sieltä Paulan hoodseja. Neiti täytti elokuun toinen päivä vuosia komeat 18 kappaletta, ja sitähän me tietysti perjantaina juhlistettiin. Vaikka juhlat aikuismaisen sivistyneissä merkeissä sujuivatkin, me Paulan kanssa olimme viikonlopun niin uupuneita että tuskin nokkaamme talon ulkopuolella näytettiin. No, hyvässä seurassa sitä kelpaa vedellä lonkkaakin, ainakin omasta puolesta.

Sunnuntai-iltana matka jatkui eteenpäin Järvi-suomen sydämeen eli Jyväskylään. Isänäiti asuu jkylässä ja sieltä koikkaloimme pariksi päiväksi mökille keskelle metikköä. Mä keskityin kesän suosikkiaktiviteettiini eli muiden ihmisten työnteon vierestä katselemiseen. Toivon ettei musta ksokaan tule mökinomistajaa, varmaa kaikki paikat lahoais käsiin kun en vaan yksinkertaisesti jaksaisi kunnostaa ikinä mitään. Niin aikuinen en vielä ole, että oikeasti tekisin jotain suvun kesäasuntojen viihtyvyyden parantamiseen.

Mökkiseurana olivat Milli ja Sepe. Eihän sitä koskaan tiedä jos vaikka partiolaiset, nuo oikeistoaatteen käsikassarat, yrittäisivät jotain lammen toisella puolella olevasta tukikohdastaan. No, rehellisyyden nimissä mainittakoon että ainakin viime kerralla ne ovelukset olivat lahjoneet Millin omalle puolelleen ja Sepe tuskin jaksaa enää edes portaita nousta.

Vaihdettuani kuulumiset alueella asuvien isän sukulaisten kanssa siirsin sijaintini äitini suvun reviirille eli Kotkan seudulle. Juhlaputki jatkui seuraavilla täysi-ikäisyyskekkereillä, jota suvun perinteiden mukaan koristivat myös poliisit. Onneksi tällä kertaa juhlat eivät päättyneet siihen.  Seuraavana päivänä oli luvassa taas sukulaisten toljottelua, järkytyin kun huomasin että mun vanhat duplot oli annettu pikkuserkulle. Saatan olla wannabe-aikuinen mutta duploistani en haluaisi luopua. Onneksi lupasivat antaa ne takaisin joskus myöhemmin.

 

Yksien sukulaisten kesäasunto oli tällaisella hienolla siirtolapuutarha-alueella, josta sain blogiin tällaisen melkein aiheeseen liittyvän kuvan.