Kesän fiiliksiä

Hellurei ja hellät tunteet! Kesä on kuumimillaan mutta itse en ainakaan tunne mitään suurta hinkua olla ulkosalla. Suurin syy tähän lienee se, että työssäni olen 10 tuntia ulkona ja silloin kun olen vapaalla jalalla niin mielummin harrastan sisäaktiviteetteja kun ne yleensäkin sattuvat meikäläistä enemmän kiinnostamaan. Ja hei, ei se voi olla sattumaa että Isä Matteon tutkimuksia näytetään meillä vain kesäisin....? :D

Tähän asti meikäläisen kesän on ollut oikein onnistunut! Olen viihtynyt töissäni siivoojana ja vapaa-aikana olen ehtinyt nähdä kavereitani ja sukulaisiani. Mökilläkin ehdin käväistä, ilman sauna ja järvi -komboa ei kyllä tule kesää! Asun vanhempieni helmoissa yhä vain, mutta kesäkuussa asuin väliaikaisesti Helsingissä ystäväni alivuokralaisena, ja kokemus oli oikein miellyttävä. Pitäisi varmaan alkaa ihan vakavasti puuhaamaan pesästä lentoa tässä jossain vaiheessa (tunnen itseni jotenkin niin surkeaksi aikuiseksi kun en vielä asu omillani). Vaikka minusta on ihanaa asua pääkaupunkiseudulla ja opiskella täällä, niin välillä kadun etten valinnut jotakuta muuta kaupunkia, koska silloin kotoa pois muuttaminen ei olisi niin paljon kiinni omasta aikaansaamisesta.

Töihin ja edellisessä kappaleessa mainitsemaani kotona asumiseen liittyen, olen kohdannut erikoisen ongelman. Jos en tietäisi että blogissa vierailee enimmäkseen ihmisiä jotka tuntevat minut jollain tavalla eivätkä halua tuomita minua tekstieni perusteella, niin en varmasti uskaltaisi edes nostaa tätä asiaa esiin, koska tämä on jotenkin todella typerä ongelma. Olen varmaan blogissakin aiemmin maininnut, että harrastan lelujen keräilyä. Nyt, kun minulla on töiden takia tavallista enemmän rahaa käytettävissä, olen myös ostanut enemmän tavaraa. Keräilyharrastus tuottaa minulle iloa enkä kartuta kokoelmaa vailla päämäärää. Kuitenkin välillä tunnen olevani huono ihminen, koska kiinnostukseni suuntautuu johonkin materiaaliseen. Aloitin tässä hiljattain Ebayn käytön, ja olenkin jo todennut paikan olevan yhtaikaisesti taivas ja helvetti: sieltä saa mitä tahansa sielu voikaan halajata.

Olen aina inhonnut netistä ostoa, koska se on aivan liian helppoa ja samalla ahdistavaa. Netissä raha tuntuu abstraktimmalta kuin in real life. Siltikin keräilyharrastukseni ikään kuin "vaatii" nettishoppailua. Kohtaan tämän saman ongelman aina kun minulla on enemmän ylimääräistä rahaa: osaan suhtautua rahaan perusjärkevästi, laitan aina palkastani osan säästöön, lasken tarkasti etteivät menot ylitä tuloja ja käyttörahan ollessa vähissä vältyn kyllä ylimääräiseltä ostelulta. Mutta sitten kun rahaa on käytettävissä, niin kukkaronnyörit ovatkin yllättävän löysällä. En kadu ostoksiani itsessään, mutta joskus tunnen olevani ympäristöä tuhoava itsekäs ihmissaasta, joka on äärimmäisen etuoikeutetussa asemassa moneen muuhun nähden. Ristiriitaista, eh? On ikävää tajuta, että itselleen tärkeä asia ja sen harrastaminen on jotenkin väärin.

Minua hämmentävät ihmiset, jotka haaveleivat lottovoitosta tai muusta äkkirikastumisesta. Omassa elämässäni se olisi aivan kamalaa! Minulle vähäkin ylimääräinen raha voi tuoda mukanaan tunnontuskia. "Olenko huono ihminen, kun käytän rahani asiaan x? Olisiko viisaampaa käyttää raha johonkin muuhun? Olenko ansainnut asian x?" tuskailua toisaalta ja toisaalta taas dollarien heittelemistä Ebayhyn.... Ehkä mun pitäisi oikeasti muuttaa pikimmiten pois kotoa että oikeasti tajuaisin miten aikuiset suhtautuvat rahaan :I

Tästä oli tarkoitus tulla iloinen postaus, mutta muuttuikin lopulta mun kitinäksi siitä että olen liian etuoiketettu. Mun kesä on oikeasti ollut oikein mukava! Me saatiin perheeseen uusi kamerakin, voisin yrittää silläkin joskus kuvata blogia varten (toistaiseksi olen keskittynyt sen surullisenkuuluisan lelukokoelman kuvailuun... :D)