Kumma viikko

Minua usein kehutaan siitä, kun osaan aikatauluttaa tekemisiäni ja valmistaudun hyvissä ajoin kokeisiin ja koulutöiden palautuksiin. Ja joo, kieltämättä, se etten jätä mitään viime tippaan on monesti ollut etu. Mutta siinä on kuulkaa huonotkin puolensa, kouluhommat pyörivät mielessä päivät päästään enkä osaa ollenkaan hahmottaa tehtävän työn määrää järkevästi. Välillä mä oikeasti kadehdin kykyä vähät välittää kaikista tehtävistä hommista!

Meillä on ollut väliviikko koulusta ja olen suorastaan ylittänyt itseni aktiivisuudessa. Kyseessä on lähinnä sattumaa. Tiistaina mentiin iskän kanssa Maggie Reillyn konserttiin. On kyllä mahdottoman upea ääni leidillä, pitää sanoa! Ja muutenkin Reilly vaikutti kaikin puolin maaläheiseltä ja herttaiselta persoonalta ja esiintyjältä, ja itse ainakin viihdyin yleisössä. Ja lauloihan hän toki myös Moonlight Shadowin (josta harmittavan usein kreditoidaan vain lauluntekijä Mike Oldfieldiä), joka on meikäläisen lempibiisi kautta aikain. Ihanaa kuulla jotain itselleen niin tärkeää ihan livenä!

Keskiviikkona käytiin lukioaikasen kaverin kanssa katsastamassa Dreamworksin uusin eli Turbo. Huvittava ja hienosti animoitua, tyypillistä dreamworks-laatua. Ei yhtä puhutteleva kuin esimerkiksi saman lafkan Viisi Legendaa, mutta hauska ja viihdyttävä all the way! Elokuvissa tulee harvemmin käytyå juuri korkeiden hintojen takia, seuraavaksi katsomislistassa on Disneyn uusin eli Frozen, jota oonkin jo kovasti fiilistellyt. Vielä kaksi kuukauttaaaagghhh.

Torstaina kävin kirjamessuilla, joissa ei olekaan tullut käytyä, no, varmaan kuuteen vuoteen. Ihan hauska oli pyrähtää sielläkin, vaikka en kyllä ihan ymmärrä miten jotkut jaksaa sinne joka vuosi mennä. No, ehkä en ole vain tarpeeksi kirjafriikki. Mukaan tarttui vain Sailor Moon-mangasarjan kolmas osa, eikä siitäkään saanut mitään messuhintaa, hoh. Mutta lukioaikaisen ystävän kanssa oli mukava treffata ja viettää aikaa, omituista kyllä arvostukseni ihmissuhteita kohtaan nousi entisestään Korean-vuoteni jälkeen, ja koska ystävystyminen onkin mulle haasteellista niin mun sietääkin olla iloinen kaikista erilaisista persoonista joita olen lähipiiriini onnistunut vuosien varrella haaliman.

Paula tuli käymään pitkästä aikaa täksi viikonlopuksi ja arvostan kyllä tosi paljon että hän viitsi ajella (Kuvitelkaa! Pikku-Paulalla on ajokortti!) tänne asti koulukiireiden keskeltä. Oli tosi ihanaa tavata häntä taas, vaikka jostain syystä mulle iskikin viikonlopun aikana ihme känkkäränkkä, kaikki vaan ärsytti ja vihastutti ja suretti ja niin edelleen, tiedättehän te ne päivät. Joskus sitä kuvittelee että halu manata koko maailma maan rakoon jäisi jollain tasolla sine kahdenkympin alapuolelle, mutta mä saan näitä teiniangstikohtauksia aina välillä muistuttamaan olemassaolostaan. Joskus melkein yritän ympätä kaikki lapselliset piirteeni ja epävarmuuteni pitkittyneen teini-iän piikkiin. Voikohan henkisen kasvun tiimoilla tehdä sakkokierroksia? Toivon ettei Paula ahdistunut liikaa mun emootionaalisesta sudenkuopasta.

Ensi viikko tuntuu jotenkin vastenmieliseltä, uudet kurssit ja kurssityöt odottavat ja keskiviikoksi olen lupautunut kertoilemaan vapaaehtoistyökokemuksistani kiinnostuneille eräässä tapahtumassa. Mitäköhän siitäkin sitte tulee...