Tai ainakin laulu johon sisältyy ajatus jos toinenkin.
Tämä elämä on yllättävän usein vähän haikeaa. Joskus surullista ja kärsimistäkin, joo, mutta aika usein vain haikeaa. Varsinkin tällaisina pimeinä syysiltana haikeus hiipii mieleen kuin varkain... Don Huonojen Hyvää yötä ja huomenta on yksi kestosuosikkibiisejäni. Siinä yhdistyy optimismi ja inhimillinen haikeus tavalla, joka puhuttelee itseäni syvästi kerta toisensa jälkeen.
"Luodinkestävää sydäntä ei oo vielä keksittykään/turha pelätä laukausta/sillä yksinäisyys saman reiän nakertaa"
Voisiko sen paremmin sanoa...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti