Lipstain ja kuinka meistä tuli kavereita

Lipstain, tuo huulimeikkituote jolle kukaan ei ole vielä luonut toimivaa suomenkielistä termiä, sanoisin että "huulimaali" ja "kestohuulipuna" ovat kai yleisimmin käytettyjä. Kyseessä on huulituote, jolle lupaillaan ilmiömäistä kestävyyttä. Lipstainille on ominaista, että se kuivahtaa huulen pintaan kiinni, ja sen päälle sivellään jotain toista tuotetta tuskastuttavan hiekkauntuman estämiseksi.

Olen huulituotteista aina vannonut perinteisen huulipunan nimeen, ja suhtaudun skeptisesti aina kaikkiin uusiin innovaatioihin markkinoilla - minusta vara vanhassa parempi, tässä tapauksessa ainakin satavuotiaassa vahamaisesa huulipunassa. Kun ostin ekan lipstainini - Max Factorin Lipfinity Lipstickin - päätin antaa tälle superkestäväksi lupailulle tuotteelle mahdollisuuden. Kokemus oli kamala! Tuntuma paljon kuivempi kuin huulipunassa, ja loppupeleissä kestävyys kirjaimellisesti mureni siihen mihin kaikki muutkin huulituotteet: lounaaseen. Pahinta Lipfinityssä todellakin oli se, että normaalin kulumisen sijaan se hilseilee huulilta pois palasina, ja ruuan jälkeen huulet olivat hirveän näköiset.

Lipstain-kammo oli siis ymmärrettävä, ja muita saman tuoteperheen jäseniä minulle ei siunantunut ennen erästä kertaa asuessani Etelä-Koreassa. Lempimerkkini paikallisesta valikoimasta on Missha, ja heillä oli eräänä päivänä kaksi yhden hinnalla-tarjous huulituotteista. Silloin ostin pahaa-aavistamatta kaksi Ever Lasting Laquer Rougea. Minä onneton kun luulin kyseessä olevan huulilakka, niin kuin nimi harhaanjohtavasti antaa ymmärtää. Mutta ei, kyseessä on lipstain - Max Factoriakin kamalampaa, kuivempaa ja helpommin hilseilevää. Missha alkaa hilseilemään usein jo ennen syömistä, ja muutenkin levittämisen jälkeen huulet ovat kuin hiekkapaperia.

Olin jo käytännössä heittänyt kirveen kaivoon, kun äkkiä valaistuin. Selailin australialaisen Evangeline Sarneyn Makeup Tips -blogiin listattuja vinkkejä. Sarney neuvoo levittämään lipstainia sormella levittäen aplikaattorin sijaan. Ja sitten se iski minuun kuin salama kirkkaalta taivaalta: lipstainia voi työstää kuin huulipunaa. Koska epäilin meikin halkeilun johtuvan liian paksusta kerroksesta huulten päällä, käytin ikivanhaa kikkaa: pyyhin huulen pinnalle jääneen punan pois paperilla. Ja toden totta: nyt lipstain pysyi paikallaan kauniisti ja kului syödessäkin pois kohtuullisen nätisti niin, että uuden kerroksen lisääminen on mahdollista ilman katastrofia.

Max Factorin kanssa paperikikka toimii moitteetta, Misshan tapauksessa puna jää hieman epätasaiseksi mutta paremmaksi kuin ilman. Pääasia ettei halkeile! Tämä oivallus nosti lipstainit omissa silmissäni "takaisin liigaan", mutta tulevaisuudessa en kyllä taida investoida lipstainiin, sillä perinteinen huulipuna on yhä helpompi ja yleensä halvempi. Toisaalta lipstainit eivät taida olla enää muotiakaan, Max Factor taitaa olla ainoa jolla on sellanen yhä valikoimissaan...

 Voin suositella blogia, jossa tämän Suuren Oivalluksen sain. Evangeline Sarney perusti Makeup Tips -bloginsa kerätäkseen kaikenlaisia vinkkejä meille meikkien kanssa suhaajille. Hänen työtään ei ole syytä vähätellä: tips-osiosta löytyy yli viitisensataa niksiä ja ohjetta, ja lisäksi blogissa on myös tuotearviointeja ja tutoriaaleja. Sarneyn lukuisat vinkit miellyttävät varmasti kotikemistejä, sillä monet niistä kehottavat sekoittelemaan mössöjä keskenään, joskus aika innovatiivisestikin. Vinkeissä on myös hyviä ohjeita ihan aloittelijoillekin. Sarneylla tosin on taipumusta turhantarkkuuteen ja jotkut vinkit kohotuttavat kulmia (kuten kielto levittää meikkivoidetta sormilla - miksi kosteusvoiteen voi levittää sormilla mutta meikkivoidetta ei?) Joihinkin vinkkeihin suhtautuisin jopa skeptisesti, kuten käskyyn hankkia keltapohjainen meikkivoide punapohjaiselle iholle. Kaikesta huolimatta ehdottomasti kurkkaamisen arvoinen blogi!