Fear - just a four letter word?

Mikä pelottaa? Ihmiset eivät mielellään paljasta julkisesti heikkouksiaan, ja pelothan taitavat kieliä meidän kaikkien suurimmista heikkouksista. Itselleni pelko on hyvin puhututtava asia, sillä olen aina ollut aika herkkä ja ahdistunut helposti. Lisäksi nuorempana kärsin ahdistuneisuushäiriöstä johon liittyivät erityisesti voimakkaat pelkotilat. Näin parissa blogissa toistuvan jutun, jossa listattiin omia pelkoja. Aihe on mielenkiintoinen ja varmasti lähes jokaista ihmistä koskettava, joten päätinpä itsekin bloggailla aiheesta. Tässä siis viisi minua itseäni eniten pelottavaa asiaa:

1. Kuolema.
Suurin osa suurta ahdistusta aiheuttavista asioista liittyy omaan kuolemaani. Minusta olisi hirveää joutua tilanteeseen, jossa tiedän pian kuolevani. Vaikka olen uskonnollinen, niin minun on myös ahdistavaa ajatella sitä, miten tietoisuus muuttuu kuoleman jälkeen. Kuolemanpelkoni on lieventynyt paljon nuoruudesta, mutta yhä ahdistun siitä ajatuksestakin, että olisin joskus hengenvaarassa. Parempi olisi kuolla nopeast ja arvaamatta kuin odottaa milloin tulee viimeinen isku!

2. Hallinnan menettäminen elämästä.
 Olen sellainen ihminen, joka rakastaa suunnitelmia ja selkeitä ohjeita siitä, miten kuuluu toimia eri tilanteissa. Pelkään sitä, että ajaudun elämässäni tilanteeseen, jossa en yksinkertaisesti enää tiedä mitä toimia. Esimerkiksi äärimmäinen köyhyys saattaisi olla tällainen tilanne. Minua on luonnehdittu päämäärätietoiseksi ja yleensä ahdistunkin siitä, ettei ole mitään, mitä kohti pyrkiä. Kamalinta olisi joutua tilanteeseen, jossa mielen valtaa täydellinen toivottomuuden ja merkityksettömyyden tunne.

3. Yksinäisyys ja ihmisten menettäminen.
Saatan viihtyä paljon yksin, mutta olen myös kokenut elämässäni miltä tuntuu kun yksinäisyydestä tulee käytännössä katsoen pysyvä olotila. Pelkään joutuvani tilanteeseen, jossa minulla ole ketään joka tarvitsee minua ja jota tarvitsen itse. Läheisten kuolema on tietysti äärimmäisin tilanne, mutta itselleen tärkeistä ihmisistä voi joutua eroon myös muuten. Sitä tyhjyyttä en tohtisi tuntea enää koskaan.

4. Sirkkelit ja muut puun kanssa käytettävät laitteet.
Tämä voi jostakusta olla absurdi, mutta koulun puukäsityön tunnit ovat jättäneet minuun ikuiset traumat. Ajatuskin niitä laitteista saa aikaan sellaisen järjettömän ahdistusfiiliksen. En halua edes nähdä mitään kuvia tai kaupassa olevia sirkkeleitä, hyi elämä :S Ällöttääkin ajatus että sattuisi tökkäämään sormensa sellaiseen, itsehän meinasin sahata sormeni irti kerran sellaisella ja sain opelta kauheat läksytykset...

5. Voimakas graafinen väkivalta.
Minua ei ikinä ole kiinnostanut katsoa kauhuleffoja tai väkivaltaisia toimintaelokuvia, koska ne ahdistavat minua. Minusta väkivallalla ei ole oikeastaan mitään "viihdearvoa" ja siksi jätän rajumman tavaran elokuvissa yms. suosiolla muille. Tähän liittyy myös se, etten halua kuulla myöskään ihmisten tarinoita, joihin liittyy suurta fyysistä kipua, koska kuvittelen tilanteen elävästi mielessäni. Tässä kohtaa kyse ei välttämättä ole suoranaisesti pelosta, että jotain pahaa tapahtuisi (koska elokuvat ovat vain fantasiaa) mutta voisin kuvitella hyvin että kauhuleffan jälkeen minua saattaisi pelottaa tosi paljon.

Ainakin kolme ensimmäistä on sellaisia, joiden voisin hyvin kuvitella koskettavan aika monia ihmisiä, ainakin minun ikäisiäni. Toisaalta pelkokin on hirveän yksilöllinen asia: esimerkiksi oma isäni ei omien sanojensa mukaan osaa keksiä mitään, mikä häntä todella pelottaisi. Hänen mielestään pelko on ajanhukkaa, koska se ei muuta mitään. Ehkä niin, mutta kyllä sillä jokin merkitys on, että me niin kamalasti pelkäämme. Siinä on jotain hyvin primitiivistä, kun pelko lamauttaa jäsenet ja mielen, sumentaa järjen. Ja siksi rohkeus, omien pelkojensa voittaminen, on varmaan niin ihailtua.